Paavon kanssa taas oltiin sunnuntaina pentukurssilla. Oli tosi lämmintä ja pidettiin vain lyhyet treenit. Keskityttiin rauhoittumiseen, maahanmenoon ja seuraamiseen. Paavo pystyy hyvin rauhoittumaan, vaikka ympärillä muut koirat touhuaa. Se ei juurikaan niistä välitä ja jaksaa keskittyä omaan tekemiseen. Seuruu sujuu taas vähän paremmin ja saan taas pidentää palkkaamisväliä ja ottaa myös lelua mukaan palkkaamiseen. Pitää tänään kokeilla, meneekö lelun kanssa seuruu ihan pomppimiseksi. Maahanmeno sujuu, eilen oli kuumuuden vuoksi vähän laiskalla päällä... mutta osaa käskyn kuitenkin. Nopeutta tähän haettiin lisää lelulla. Paavo on siitä hyvä, että osaa ottaa rennosti! Aina kun on mahdollisuus, eli kun ei tehdä mitään ja esim. odotellaan, niin se vetää nurmikolle pitkin pituuttaan. Mutta kun tehdään hommia, niin jaksaa keskittyä ja kontakti on hyvä.

Koulutuksen jälkeen käytiin Haunisten lammella vastoin sääntöjä uittamassa Paven varpaita. Ei se uskalla vielä kokonaan mennä veteen, mutta ei vettä pelkääkään. Odotan sitä päivää kun se innostuu uimisesta. Tai lähinnä tajuaa sen jujun siinä.

Rockyn kanssa ongelmat jatkuvat ja itsellä alkaa olla voimat loppu sen kanssa. Laitan tänään sähköpostia Eläinkodille, että mitä tehdään. Se on aivan ihana kun saa olla meidän lähellä, mutta kun joutuu olemaan vaikka ikkunan takana, niin sitten pissa lentää, verhot ja johdot saa kyytiä ja myös Paavo. Ja hirveä ulina ja raapiminen. Jos sen ottaa ulos, niin ei voi pitää vapaana, koska lähtee kaiken liikkuvan perään. Ja kiinni jos pitää, niin alkaa hirveä ulina jos meihin matkaa yli 2 metriä. Muitakin ongelmia on paljon (lapsiin käy kiinni, remmirähjäys...) enkä usko että tosta saa mukavaa kotikoiraa enää. Paitsi jollekin yksinäiselle ihmiselle johonkin korpeen... Niin paljon on ongelmia ja niin kovaluontoinen koira. Eikä Rockylläkään varmasti elämänlaatu tuolla stressaamisella ole kovin hyvä.