Tänään oli siis pentukurssin viimeinen kerta. Oli todella kivaa ja yhdessä treenailtiin kaikkea jo opittua. Uutena tuli henkilöryhmä, jossa Paavo jaksoi hyvin keskittyä seuraamiseen. Luoksetulo tosi reipas, mutta pitäisi harjoitella enemmän...on niin valikoiva kuulo pojalla, varsinkin omalla pihalla. Eilenkin haahuili sateessa (kuitenkin omalla pihalla) vaikka kuinka kauan, vaikka laitoin oven kiinni kun ei ukkelia kuulunut parista ensimmäisestä huudosta. Kiitos Raisalle ja TKK:lle mukavasta pentukurssista, toivoo ryhmän pieni terrierivahvistus!

No, nyt Paavotus on sentään oppinut pitämään meteliä, kun haluaa ulos asioilleen. Aikaisemmin odotteli vain oven edessä, josko joku sattuisi häntä huomaamaan. Nykyään voi jopa hypähtää tai murahtaa kun on todellinen hätä päällänsä. Usein en aamuisin kuullut sen tepsuttelua ovelle ja sattui sisälle vahinkoja, nyt helpottaa siis tämä onkelma.

Pari kertaa oltiin tällä viikolla koko perhe Linnavuoren reitistöllä lenkeillä. Oli kivat ilmat niinä päivinä ja koirat saivat juosta vapaina koko neljän kilsan reitin. Mutta muutakin äksöniä riitti... Nimittäin Rocky näki kaksi supin pentua ja sai toisen kiinnikin. Lopetti haukkumisen ja jahtaamisen vasta, kun sai purtua pikkuista rääkyjää ja se tekeytyi kuolleeksi. Päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa, supista en niin varma ole, hengitti kyllä. Paavokin oli todella kiinnostunut otuksista, mutta nappasin sen heti pois, ettei ota osumia. Mutta pahvipää sai toteuttaa metsästyskoiran luontoaan =)

Keskiviikkona sitten mennään Paavon kanssa Kaarinan koiraharrastajien treeneihin. Viime kerralla siellä olikin möllitokokisat, joita katseltiin. Katsotaan, miten viihdytään Tuorlan kentällä ja tuleeko Pamputista tokokoira. En vielä usko, että munsta on miksikään kisaajaksi.. Mutta aika näyttää. Tykätään Paavon kanssa harjoitella yhdessä uusia juttuja, eikä sitä tiedä vaikka Paavo sais munt ylipuhuttua joskus kisaamaan sen kanssa.