Onpa kiireistä aikaa tämä syksy. Kaikki pihahommat pitäisi saada tehtyä ja terassikin katettua ennen talvea, opinnäytetyön pitäisi olla valmis vajaan kuukauden päästä, töissäkin pitäisi käydä ja koiran kanssa touhuta. Ja tietenkin hoitaa parisuhdetta...

Parsontoko alkoi 8.9. Metsämäen parkkiksella ja oli ihan mukavaa. Ensimmäinen kerta oli tutustumista ja seuraavalla kerralla sitten tositoimiin 22.9.

Paavon kanssa oltiin Liedon landella mätsärissä 10.9., eikä mennyt kovin putkeen. Harjoitusta tuli toki, mutta ukkeli jäi vain haistelemaan kun olisi pitänyt liikkua kehässä. Seisoi kuitenkin ihan ok:sti. Ensi kerralla pitää olla paremmat herkut mukana; tällä kertaa oli isäntä syönyt Paavon makkarat jääkaapista ja ajattelin sitten, että kaipa se onnistuu ilmankin herkutuksi. Mutta hajut veivät voiton kuivista nappuloista.

Paavolla on hormonit alkaneet hyrräämään, koska nyt jalka nousee rivakkaan tahtiin ja lenkeillä toisten koirien hajut kiinnostavat kovasti. Kuulokin tuntuu vähän "heikenneen", mutta pitää muistaa pitää tiukka linja sen kanssa nyt ettei rupea uhmailemaan liikoja. Ukkeli päätti sitten ensimmäistä kertaa myös karata omasta pihapiiristä ja aikamoisia sydämentykytyksiä koin tuona kymmenminuuttisena, jona sen perässä kuljin yhtenä sateisena päivänä. Ei siis voi antaa kotipihassa luottoa enää, koska menee liian vaaralliseksi hänen touhunsa.

Tällä viikolla ilmottaudutaan parsonien erikoisnäyttelyyn. Jännittää niin perskuleesti, lähinnä Paavon esiintymisen kannalta. Mutta kannan kaikki lelut ja namit mukaan, että varmasti jää hajut kakkoseksi. Ja treenataan kontaktia! Turkin kuntoa stressaan myös, mutta kokemusta lähinnä lähdetään hakemaan. Ja kiva nähdä paljon parsoneita...